Vuoka
Vuoka on metallinen, keraaminen tai lasinen astia, jossa paistetaan tai haudutetaan ruokaa uunissa. Tällaisessa astiassa paistamalla valmistettu ruoka on paistos.
Vuokien materiaaleja
Alumiini
Alumiini on hyvän lämmönjohtavuutensa takia suosittu metallisten vuokien, kuten kakkuvuokien, materiaali. Sisäpinta voi olla pinnoitettu teflonilla, joka estää ruoan tarttumista vuokaan. Myös kertakäyttöiset, pakastamiseenkin soveltuvat uunivuoat valmistetaan ohuesta alumiinifoliosta.[1]
Emali
Emaloitu metallivuoka ei johda lämpöä kovin hyvin, ja ruoka tarttuu siksi sen pintaan melko helposti. Emalivuokia on saatavana hyvin monissa väreissä ja myös koristekuvioituina.[1]
Keramiikka
Uuninkestävät keramiikkavuoat valmistetaan fajanssista, kivitavarasta, posliinista tai jostakin erikoismassasta. Lasituksen kestävyys on tärkeää. Paksu keraaminen astia lämpenee metallisia hitaammin, joten ruoka voi vaatia pidemmän paistoajan.[1]
Lasi
Lasiset uunivuoat valmistetaan tulenkestävästä lasimassasta, kuten Pyrexistä tai Jena-lasista. Lasivuoka ei johda lämpöä järin hyvin, joten sisäpinta on voideltava, ettei ruoka tartu siihen. Lasivuoka ei kestä liian nopeita lämmönvaihteluita.[1]
Silikoni
Uusimpia vuokamateriaaleja on silikoni, josta valmistettuja vuokia ei tarvitse voidella lainkaan. Silikonivuokien haittapuolena on materiaalin löysyys: täytetty vuoka on varminta laittaa uuniin ritilällä nostaen.[2]
Tunnettuja vuoassa valmistettavia ruokia
- Cannelloni
- Janssoninkiusaus
- Jauhelihamakaronilaatikko
- Kaalilaatikko
- Kalalaatikko
- Kinkkukiusaus
- Lasagne
- Lanttulaatikko
- Makaronilaatikko
- Maksalaatikko
- Perunalaatikko
- Peruna-jauhelihalaatikko
- Porkkanalaatikko
- Punajuurilaatikko
- Silakkalaatikko
- Tonnikalalaatikko
Etymologia
Sana vuoka on suomessa saamelainen laina (pohjoissaamessa vuohki) ja esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1860 G. E. Eurénin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa, jossa sen käännöksenä on ”sätt, form” eli abstraktinen ”tapa, muoto”. Sittemmin sanan on virheellisesti käsitetty tarkoittavan konkreettista muottia; tässä merkityksessä se esiintyy ensimmäisen kerran F. F. Brummerin ruotsista suomeksi kääntämässä teoksessa Täydellinen käsikirja perheenemännille kaupungissa ja maalla vuonna 1885. Vuoka pääsi mukaan myös vuonna 1896 ilmestyneeseen Ilmi Hallsténin ja Lilli Liliuksen Kodin sanastoon, mikä vakiinnutti sen aseman yleiskielessä.[3] Saamen sana on ilmauksessa ”vaka vanha Väinämöinen” esiintyvän sanan vaka etymologinen vastine.[4]
Lähteet
- ↑ a b c d Viita, Marja: Vuoka uuniin, Kotiliesi 22/1977, s. 90–91.
- ↑ Dufton, Minna: Testissä kakkuvuoat, Yle TV1 Kuningaskuluttaja 27.1.2011. Viitattu 19.8.2015.
- ↑ Etusivu > Nyt > Kysymyksiä ja vastauksia > Sanojen alkuperästä > Vuoka kotus.fi. Viitattu 1.5.2021.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja R-Ö, s. 473. SKS, 2000. ISBN 978-951-717-712-2.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vuoka Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
